Hei vain, komistus!

Minun piti tässä vaiheessa postata sekalainen tiivistelmäpostaus Barbie-jutuista, mitä olen nyt alkuvuodesta hankkinut, mutta mukavasti huomasin vasta postausta aloitellessa että suurin osa kuvista jäi lataamatta pilvipalveluun ja sieltä tähän uudelle koneelle. Joten piti keksiä korvaava postauaihe.

Taeyang Maguna on toinen Pullip-perheen nukkeni ja ollut minulla vuodesta 2013 asti. Hänen nimensä oli silloin Oscar erään foorumiroolipelihahmoni mukaan. Valitettavasti Oscarilta katosi toinen jalka jo vuosia sitten ja olen jo luopunut toivosta jalan löytymisen suhteen. Todennäköistä on että jalka hukkui jo muutossa ja uusi asukas löysi jalan ihmetellen mikä se on tai kenelle se kuuluu.

Koska Maguna on iholtaan hyvin vaalea, oli korvaavan vartalon löytyminen hyvin vaikeaa. Lisäksi kun yksi pään ruuveista oli jo valmiiksi viallinen ja rikkoi ylimmän ruuvipaikan, jouduin hautaamaan nuken pehmustettuun pahvilaatikkoon odottamaan mitä sillä tekisin. Korjaisinko vai myisinkö jollekin osaavammalle korjattavaksi.

Viime kesänä välillä katselin reppanaa nukkea ja mietin tekeväni nukelle jotain, laittavani kuntoon tai vihdoinkin myyväni. Vasta nyt alkuvuodesta kävin toimeen ja vaihdoin Taeyangille silmät ja laitoin pään kiinni rampaan vartaloon. Stock-peruukki sai nyt kelvata, kun en jaksanut alkaa tilaamaan uutta.

Housut itse tekemäni...

Poitsulta puuttuu vielä uudet ripset, mutta olen melko tyytyväinen noiden harmaiden silmien ja vaalean ihon (+tummien hiusten) yhdistelmään.

Stock-peruukki on vanhuuttaan ihan hirveässä kunnossa. En muuten tykännyt peruukin mallista yhtään nuken saadessani. Nyt mieleni on muuttunut ja voisin ottaa samanmallisen peruukin mustana ja ehkä joillakin kapeilla raidoilla höystettynä.

En vielä oikein tiedä mitä tekisin nukella. Tämä nukke on minulle rakas, koska se on toinen Pullip-nukkeni koskaan ja pidän mahdollisuuksista, joita nuken ulkonäön ja persoonan luominen tuo, mutta toisaalta olen niin laiska nukkejen tuunaaja, että lopputulokseen pääsy on ikuisuusprojekti.

Silmät on ostettu Etsystä vuosia sitten, en edes muista keneltä ne ostin. En vieläkään ole oikein varma, mitä tällä nukella teen, mutta ainakin toistaiseksi komistus saa naurattaa nukkehyllyssä tyttöjä ja pitää sylissä Pang-juja.

Tukkatypy

Olen katsellut miten muutamissa blogeissa on päästy jo availemaan uusia Hairdorables-nukkeja ja olin tietenkin innoissani kun löysin "tukkatypyjä" paikallisesta lelukaupasta. Hintaa paketilla oli 21,40€ ja siskoni osti minulle paketin myöhästyneenä syntymäpäivälahjana.

Hairdorables-sarjan idea on varsin yksinkertainen; L.O.L Surprise-pallojen suosittu useampi yllätyksellinen lelu on levinnyt muidenkin valmistajien tuotteisiin. Hairdorablesissa pääosassa tuntuu olevan (nimen perusteella) nukkejen hiukset ja kaikki niihin liittyvä. Nukkeja on muutamia erilaisia, mutta samasta hahmosta on useampi erilainen versio. Yhteensä kerättävää on siis 36 nuken verran.

Tämän postauksen kuvat on laadultaan surkeita, sillä Blogger jostain syystä muutti laatua blogiin lataamisen jälkeen aika rajusti. Ensimmäisiä kertoja tässä blogissa, mutta Bloggerin tuntien jo vuosien ajalta voin sanoa, ettei kyseessä ole mikään pieni ongelma.

Paketti on melko kookas ja ihanan värikäs. Kuvitusta paketissa on joka puolella, mikä on ainakin itsestäni tosi mukavaa.

Kuten nykyaikaan kuuluu, nämäkin lelut valloittavat sosaalista mediaa valmistajan ja keräilijöiden avulla. Takakannen sometyylinen kuvitus on ihana. Pakettia ihaillessa en voinut olla huomaamatta ja rakastumatta erääseen kuvaan ja sen malliin;

Ei tämä näin kökkö laatuinen ollut kun latasin sen koneelle... Kiitos blogger...

Tuo pinkkihiuksinen yksisarvistypykkä oli heti sellainen, jonka halusin. Siis aivan ihana! Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että kaikki vähänkin hienommat yksilöt tälläisissä leluissa on ultra harvinaisia ja hankala saada, joten ei toivoakaan että saisin juuri sen jonka haluaisin.

Palaten vielä tuohon takakanteen, niin siinä on esillä nuo 11 yllätystä, jotka pitäisi paketin sisältä paljastua. Tarrat tuntuu hieman halvalta lisältä, mutta Collector List taas on huijausta. Yleensä tälläisissä keräiltävissä sarjoissa se lista itsestään jo kuuluu pakettiin mukaan. Eli sanoisin että paketista tulee 6 kunnollista yllätystä nukke mukaan lukien.

Mutta aloitellaan availu ja katsotaan mitä kaikkea tulee vastaan.

Kun vetäisin muovin pois paketin päältä, syliini tippui jo ensimmäinen "yllätys" eli se listaus sarjan nukeista.

Kuten kaikissa tämän tyylisissä leluissa, on jokaisella nukella harvinaisuus-aste, joka kertoo nuken saatavuudesta/upeudesta.

Etsiskelin heti listalta itseäni kaikkein eniten kiinnostavat.

Yksisarvistypykkä eli Willow on kaikkina versioina mielenkiintoinen ja ottaisin mielelläni jokaisen, mutta Harmony on myös kivan oloinen. Värikäs ja persoonallinen.

Ihasteltuani taas aikani listaa päätin jatkaa aukaisua.

Pakkaus avautuu kuin vaatakaapiksi ja sieltä sitten noukitaan oikeassa järjestyksessä yllätyksiä esille. Tässä vaiheessa arvostin vielä pahvista pakkausta ja mietin miten hehkutan ympäristöystävällistä ratkaisua, mutta kuinkas kävikään...

Jokainen yllätys on pakattu liian isoihin, muovisiin laatikoihin, jotka ovat pahvilaatikossa muovisilla hyllyillä. Kun kerää kaikki muovit pakkauksesta ja vertaa niitä yllätysten kokoon ja määrään, niin pahvilaatikko ei enää tunnu tärkeältä.

Jätän kauhistelun nyt ainakin hetkeksi, keskityn yllätyksiin. Eli ensimmäisestä laatikosta kaivautui esille tarroja (plääh...) ja punainen ruusukampa.

Toisesta laatikosta kaiveli esille pitkävartiset rullaluistimet ja tee-se-itse-tarrapuhelimen. En tiedä mitä mieltä olisin puhelimesta. Aika turhan oloinen, mutta kävisiköhän se myös Barbeille... Pitää säästää ja kokeilla.

Pitäisikö tuo lukea "There's more in air!" vai "There's more in here!"? Oli kumpi vain, niin en saa sanaleikkiä kuulostamaan hyvältä.

Kolmannesta lootasta löytyi taas yksi tarra ja tuollainen hiusklipsi, jossa on hieman vaillinaisesti väritetty sateenkaari. Värien puolesta voisi olla vaikka tulikaari... Hiuslisäkkeiden ympärillä olevien muovien kanssa sain tapella pienen tovin.

Neljännestä laatikosta löytyi taas tarra ja tuollainen muovinen tikkari. Tikkari on aika kookas siihen minkä kokoisiksi olen nämä nuket kuvitellut.

Sitten olisi vuorossa itse nuken paljastaminen.

Edelleen sama toimimaton sanaleikki.

Katsaus laatikon takana olevaan suloiseen vaatekaappikuvitukseen. Tässä vaiheessa tajusin, että nukkelaatikossa ei ole pohjaa ja näin sateenkaaren väreissä loistavat hiukset...

Siinähän hän on. Joillakin tämän sarjan nukeilla on aika pelottavakin virnistys naamallaan, joten onneksi tämä yksilö oli varustettu hieman lempeämmällä hymyllä.

Hänen nimensä on Rayne ja hän taitaa pitää sateenkaarista. Vilkaisin Raynea vielä listalta ja yllätyin kun hän oli Signature Look-versio.

Uutena suoraan paketista. Mekko on aika yksinkertaisen ja hieman halvan oloinen, mutta pidän hiuksien väristä ja määrästä. Tämä nukke on aika tiheään rootattu, mikä on plussaa tottakai. Kampaus on edestä päin ihan ok, mutta takaa aika sotkuinen.

Laitoin typykälle kaikki tavarat paikoilleen.

Tikkari ei pysy oikein hyvin kädessä, joten Rayne heitti sen menemään. Posettamisessa neiti ei ole kovin hyvä, mutta ei huonokaan. Kädet ja jalat taipuvat jonkin verran, mutta pää on aika jäykkä ja tuo sivulle suunnattu katse on hieman hankala huonosti liikkuvan pään kanssa.

Ensivaikutelmani näistä leluista on vähän ristiriitainen. Näitä on kiva avata, mutta en kaipaa lisää pieniä tilpehöörejä. Nuket on laadukkaan oloisia, mutta silti vähän niin ja näin. Pahvinen vaatehuonelaatikko on hieno idea, mutta vaikka sitä voi käyttää esim. taustana niin silti se ei ole kovinkaan käytännöllinen. Tausta ei ole nukkeen sopiva. Rayne joutuu luistelemaan toimistossa.

Suomessa hinta on tottakai kallis.  Yli 20 euroa muovikipoista on ihan liikaa, vaikka nukke onkin ihan hyvä. Itseasiassa olen ostanut jo toisenkin nuken, mutta ostin sen vain koska sain siitä 30% alennusta paikallisen lelukaupan synttäreissä. Muuten en olisi varmaan hankkinut toista. Jotenkin nämä ylihintaiset yllärilelut ei ole enää itselleni niin kivoja. Jokaisen kohdalla mietin, että entä jos tulee sama. Mieluummin ostan jotain mitä oikeasti haluan, kuin vain tuurilla yritän saada sen yhden, minkä toivon kaivelevani muovien seasta.

Ideana nämä ovat kivoja, mutta toimisivat ihan tavallisina nukkeina, joista saisi valkata mieleisensä. Plussaa näissä nukeissa on se, että ne ovat yllättävän kuvauksellisia. Raynesta saa tosi kivoja ja ihanan iloisia kuvia helposti. Tähän loppuun oma suosikkini, josta voisin vaikka muokata uuden ulkoasun blogiin.

Muisteloita ja maustetyttöjä

 Tämä teksti sisältää alastoman nuken.

Spice Girls oli minulle iso juttu vuosina 1997-99. Olin monien muiden tavoin kyseisen tyttöbändin fani henkeen ja vereen. Olin "huuman" alkaessa 10-vuotias ja Spaissarit oli ensimmäinen asia, jota koskaan olen fanittanut ja tuntuu että en enää koskaan pysty olemaan niin antautunut ja välitön fani kuin silloin esiteini-iässä. Minulla oli kaikenlaista oheiskrääsää ja koska netti oli silloin ihan outo juttu, oli Suosikki-lehti se, mistä sai tietoa bändin tapahtumista ja julisteita seinälle. Säästin rahaa että sain ostettua Spicewolrd-albumin c-kasettina Anttilasta (voi niitä aikoja...). Kuuntelin sitä päivästä toiseen. Olin koulussa ulkopuolinen ja kiusattu, mutta Spaissarit sai minut kuulumaan edes jotenkin joukkoon, kun tyttöjen liikuntatunnilla kinasteltiin siitä kuka oli paras bändissä ja lopulta päädyttiin siihen, että bändiä ei olisi ilman ketään sen jäsentä, joten kaikki oli parhaita.
Gerin lähtö bändistä oli minulle iso juttu, kun siitä oli ihan tv:n uutisissakin juttua. Menin ulos varastoon itkemään ettei kukaan perheestä saisi tietää että asia sattui niin paljon.

Spice Girls on minulle vieläkin rakas ja tykkään kuunnella bändin musiikkia vielä nykyisinkin. Jokin kuitenkin lapsuuden faniudessa on jäänyt suunnattomasti vaivaamaan minua. Nimittäin se, etten koskaan saanut Spice Girls-nukkea. Siskoni kanssa muisteltiin, että nukkeja oli ihan ison kaupungin leluosastolla ja olisin mieluusti ottanut itselleni Emman, mutta nuket olivat kalliita.

Muutama kesä sitten löysin kierrätyskeskuksesta alastoman tummaihoisen nuken, jonka tunnistin heti Mel B:ksi. Hintana taisi olla euro tai pari ja oli ihanaa kiikuttaa lapsuuden haave kotiin.

Spaissarinukkeja valmisti Galoop Toys vuosien 1997-99 aikana. Vaikka valmistaja onkin vähän tuollainen halpispuolen valmistaja, on nuket yllättävän yksityiskohtaisia. Mel B eli Scary Spice-nukella esimerkiksis on yksi tatuointi lanteilla.

Kynnet on lakattu, kädessä on reikä mikille ja peukalossa on jotain tummaa, joka saattaa olla sormus (tai sitten vain sotkua).

Käsivarressa nukella on kultaista/hopeista nauhaa, josta en tiedä kuuluuko se nukkeen vai onko jonkun lisäämä.

Puin nuken päälle vanhemman Barbien mekon, mutta nukke on niin eri mallinen vartaloltaan, ettei mekko istu kovinkaan hyvin maustetytön päällä. Eikä värikään ole Scary Spice-tyylinen, mutta antaa olla toistaiseksi.

Tällä nukella on omaan silmääni todella kauniit kasvot, vaikka hymy onkin aika häiritsevän leveä.

Selässä nukella lukee ©97GTI eli Galoop Toys, Inc. Mel B:llä on montaa erilaista sävyä kiharissaan.

Jotenkin näiden spaissarinukkejen tunnistaminen on todella hankalaa, koska ihan täydellisiä naamakuvia ja muita yksityiskohtia on hankala etsiä.  Veikkaisin tämän olevan "On tour"-sarjaa, mutta vannomaan en mene.

Mel B sai oleilla yksikseen välillä nukkehyllyssä, välillä vaatehuoneessa ja mietin jossakin vaiheessa jo nuken myymistäkin. Mutta keskiviikkona löysin kirpputorilta jotain, joka sai oikean spaissarinukkekuumeen aikaiseksi.

Geri! Alasti, hiukset hieman pätkäistynä ja kolmen euron hintalapun kanssa kiikutin nuken kassan kautta kotiin Mel B:n kaveriksi (?). Kotona etsin nukelle suht sopivan mekon päälle.

Pakko sanoa, että Geri on kyllä aikamoinen ilmestys. Meliin verrattuna nuken naama on suorastaan katastrofi.

Nuken selässä on sama teksti kuin Mel B:llä eli  © 97GTI eli valmistaja on sama. Hieman surettaa, että mahtava ja ikoninen hahmo on pilattu seisovilla silmillä ja hullun ilmeellä. En olisi tätä Geriksi tunnistanut, ellei siskoni olisi ollut taas apuna. Hieman epäuskoinen olin voiko tämä olla aito Spice Girls-nukke.

Gerillä on niskassa myös pieni tatuointi. Muistan kuinka kauheaa olikaan se, että nuorten tyttöjen idoleilla oli tatuointeja ja lävistyksiä, navat paljaana ja tissit esillä... Nykyaikaan jos vertaa, niin silloin oli aika kesyä menoa.

Silloin fanihuumassa spaissareiden vaatteet olivat ihanat ja vielä nykyäänkin tuo 90-luvun lopun tyyli on minusta ihanaa.

Geri-raukalta on lähtenyt hieman hampaista maalia ja se saa hymyn näyttämään aika omituiselta. Mutta en usko että hampaiden maalaus paljoa pelastaisi tätä nukkea.

Netistä etsiskelin hullun punapään klooneja, mutta en löytänyt niitä, en ainakaan yhtä häiriintyneellä ilmeellä. Joko tämä on tosi huonosti maalattu yksilö tai feikki. Joten on hankala sanoa mikä versio ja mihin sarjaan kuuluva nukke tämä on.

No nyt minulla on kuitenkin kaksi varmasti pisimpään haluamaani nukkea ja lisää olisi mukava saada, ehkä jollakin voisi olla omat vaatteet mukanaan.

Tämän postauksen kauhistelut koskevat siis tottakai vain näitä nukkeja, en kauhistele ihmisiä joiden mukaan ne on tehty.