Kuvatarina: Lenkkipolulla

Pääsosissa:

Sarabelle

Odette

Sarabelle ja hänen pikkusiskonsa Odette ovat päättäneet lähteä yhdessä lenkkipolulle metsän keskelle. Ylioppilaaksi keväällä kirjoittanut Sarabelle haluaa pitää pienen hengähdystauon pääsykoekirjojen parista ja Odette haluaa kiivetä ainakin yhteen puuhun. Tyttöjen äiti, megajulkkis Carla, jää kotiin potemaan eilisten bileiden jälkeistä päänsärkyä.

Sarabelle aikoo viedä siskonsa lenkkipolulle, jossa hän itse tykkää lenkkeillä. Tänä keväänä Sarabelle ei ole ehtinyt lenkkeilemään muuta kuin kaupungin puistossa, joten tyttöjä kohtaa yllätys...

Sarabelle: Mitäh...? Ei voi olla totta!

Odette: (pettyneenä) Mitä me nyt teemme? Tuosta ei pääse läpi!

S: Minä en tiennyt että nämä uudet talot rakennetaan tänne! Koko kaupungin kauneimmalle alueelle! *huokaisee* Tule, Odette. Mennään etsimään toinen polku...

S: Mennään vaikka tähän suuntaan.

O: Minä haluan nähdä puron! Onko sinne pitkä matka?

S: En ole varma, kävellään jonkin matkaa ja katsotaan minne päädytään.

Auringossa kylpevä, keväinen luonto on kaunis. Polkua jatkuu ja jatkuu. Odette ei jaksaisi kävellä, mutta Sarabelle pyytää siskoaan laulamaan piristykseksi. Odette rakastaa kuunnella omaa ääntään, joten tyttö rallattelee kaikki ulkoa osaamansa laulut (ja niitä on monta).

Odette huomaa kaatuneen puun, jonka varrella on hyvä kiipeillä. Vaikka Odette esittää olevansa hienohelma prinsessa, niin sisimmässään hän on rasavilli ja uhkarohkea.

O: (huutaa) Saaaraaabeeelleee! Katso miten korkealla minä olen!

S: Tule jo, Odette!

Sarabelle ei jaksa jäädä katsomaan siskonsa kiipeilyä, vaan jatkaa matkaa polkua pitkin. Onneksi Sarabelle laittoi kunnon vaatteet päälle. Auringonpaisteesta huolimatta on viileää...

S: (miettii) Odettella ei tunnu olevan kylmä...

Sarabelle kuulee puron ääneen kauan ennen kuin ehtii sen kohdalle. Onpa se kaunis! Odette juoksee siskonsa perästä. Tytön hiuksissa on männynneulasia ja ruskeita lehtiä. Odette ei kehtaisi ikinä tunnustaa kenellekään, että hänen otteensa lipesi ja hän tippui alas. Odette ihastelee puroa ja hieroo kipeää selkäänsä. Sarabelle päättää olla kysymättä mitään.

S ja O: (iloisina) Me löysimme puron!

S: Haluatko lähteä jo kotiin?

O: Haluan istua hetken aikaa ja kuunnella miten kauniisti linnut laulaa.

O: (innoissaan) Tuo on talitintti! Ja tuo...mustarastas! Ja tuo...

S: Onko sinun pakko heilua kuin heikkopäinen? Varo vähän, löit minua.

O: (pahoillaan) Anteeksi...

S: (ihmetellen) Tunnistatko oikeasti noin monta lintua pelkän äänen perusteella?

O: *virnistää* En, mutta tuskin niitä tunnistaa kukaan muukaan, joten kaikki pitävät minua fiksuna.

S: Ovelaa...

Sarabelle haluaa ottaa älypuhelimellaan kuvia muistoksi retkestä. Odette tarjoutuu kuvaamaan Sarabellen. Sisko suostuu, vaikka ei pidäkään kuvattavana olosta.

Odette taas on mielellään kuvattavana. Ja hän itse haluaa päättää, milloin kuva on onnistunut. 32 kuvan jälkeen Sarabelle saa otettua Odetten laatukriteerit täyttävän kuvan.

Tytöt lähtevät kotiin. Odettella on nälkä ja Sarabellekin kaipaisi jotain syötävää.

S: Otetaan ensi kerralla eväät mukaan.

O: Joo! Ja äiti.

S: Mhh... Ehkä ei.

Loppu

Metsässä oli liikkeellä eräs toinekin lenkkeilijä.