Lelukeräilyni historiaa

 My Magic Kissing Dragons

Ajattelin näin blogin aluksi valottaa hieman tämän harrastukseni historiaa ja taustoja.

Varsinainen keräilyharrastukseni alkoi, kun vuonna 2010 aloin keräilemään G1 My Little Ponyja. Lapsuudesta minulla oli tallessa siskoni ja minun ponit. Ponit tuntuivat heti "omalta" keräilykohteelta, sillä ne olivat lapsuudesta tuttuja ja söpöjä. Olin aluksi hieman ihmeissäni siitä, miten paljon erilaisia poneja olikaan ja että niitä oli vielä useampi sukupolvi! Aloittelin keräilyharrastukseni alkuaikoina myös edellisen blogini ja pitkästä aikaa minulla oli harrastus, josta pidin ja joka ei aiheuttanut kamalaa stressiä.

My Little Ponyjen myötä tutustuin muihin saman aikakauden leluihin ja muistin monia omasta lapsuudestani. Kirpputoreja kierrellessä aloin tunnistaa leluja ja ostaa niitä itselleni, tosin yleensä ne joutuivat uusiin koteihin ponivaihdoissa yms. jutuissa, koska ponit oli ykköskohteeni. Tietoni ja intoni 80- ja 90-lukujen leluja kohtaan on suurimmaksi osaksi peräisin tuolta ajalta.

Keräilin ponien ohella vaihtelevalla menestyksellä mm. Sylvanian Families-eläinperheitä, joista tein vanhaan blogiini pari kuvatarinaa. Sylvanian Families-sarja on edelleen kiinnostava, mutta ei suuremmassa mittakaavassa. Mutta siinä vasta sarja, josta saisi vaikka minkälaisia kuvatarinoita aikaiseksi!
Myös Schleich tuli mukaan jo tällöin kuvioihin, kun keräilin vähän aikaa valmistajan hevosfiguureita. En vain muista miksi lopetin keräilyn, todennäköisesti ponien takia.

Sitten vuonna 2012 sain ensimmäiset Monster High-nukkeni ja nukkeiluni alkoi. Monster High-nuket

Ever After High Apple White

ovat edelleen rakkaita, vaikka en uusista naamoista pidäkään. Keräilin kuitenkin ison kasan nukkeja aikoinaan ja sitten myin kaikki pois, samaan aikaan kun poneilu-intonikin hiipui jonnekin. Mukana oli myös nykyisiä suosikkejani, Ever After High- nukkeja, joiden myymistä pois kadun ehkä eniten.

Jonkin aikaa palloiltuani nukettomana hankin ensimmäisen Pullipin, jota olin himoinnut jo kauemmin. Alle vuodessa olin pian hankkinut neljä Pullip-perheen jäsentä, jotka minulla ovat edelleen. Vaikka into näitäkin nukkeja kohtaan on ollut aika aallokkoa, en ole missään vaiheessa tosissani miettinyt niiden myyntiä. Miksi? Siksi koska jossakin vaiheessa kuitenkin katuisin.

Minulla oli myös pari BJD-nukkea, mutta ne eivät olleet minun juttuni. Haluan pitää rakkaimmat tavarat esillä ja näkösällä, hartsi taas ei kestä jatkuvaa hyllyssä nököttämistä. Näiden nukkejen myyntiä en katunut, ne eivät vain olleet minua varten.

Kaiken tämän keskellä kiertelin kirpputoreja ja aina jonkin mukavan jutun tai vintagelelun löytyessä ostin sen ja laitoin säästöön. Ponejakin löytyi aina välillä ja ne laitoin myös talteen, jos hinta ei ollut kovin paha.

Enchanted Horses

Vuoden 2016 keväällä sitten päätin alkaa keräilemään 80- ja 90-lukujen leluja ja lopulta päätin että keräilen nukkejakin. En millään "pakko-saada-heti!"-asenteella, vaan ihan vain rennosti, ilman mitään pakkomiellettä. Nyt harrastus on laajentunut ja hankin muutamia uusia leluja kuukaudessa. Välillä iskee tuska, miksi hankin näitä ja onko tässä mitään järkeä.

Sitten luen hieman uutisia ja päätän, että tämä maailma on paljon hullumpi kuin harrastukseni.